Mietin, olenko sittenkin vaan liian vanha tähän someen. Bloggaaminen nyt vielä menee, koska kirjoittaminen on kivaa. Onko tämä someilulla arkipäivän viestiminen vain nuorien juttu, heille luontaista ja muille vasta opettelun kautta avautuvaa, jos sittenkään? Työkäyttö on asia erikseen, siihen voi oppia kuten mihin hyvänsä uuteen työtehtävään, mutta miten yksityiskäytössä. Minulla ei edelleenkään ole tarvetta kertoa julkisesti, että olen Kaisan Kahvilassa (4Square), Hesassa sataa lunta (Twitter) ja Vähänks täällä on hyvää cafe lattea (Facebook). Enkä ymmärrä, miksi kukaan haluaisi sellaista kenenkään ilmoittamana lukea. Olen yhä sitä mieltä, että jos ei ole järjellistä tai tärkeää sanottavaa, niin on syytä olla hiljaa.
Tietoviikossa Kemiran Räty mietti vähän samaa, mutta toiselta kantilta. Hän pähkäili, miten saa lapsensa kiinni, kun eivät lue sähköpostia eivätkä käytä puhelinta/tekstiviestejä. Hänen kirjoituksessaan keski-ikäiset ovat sähköposti- ja tekstiviestikansaa. Nuoret käyttävät somea ja pikaviestejä. Tunnistan itseni tuosta. Puhelin on minusta käyttökelpoinen puhumiseen ja kun en halua kommunikoida pakollista enempää, lähetän tekstiviestin. Sähköpostit toimii työssä ja silloin, kun haluan sanoa jo omillaan asuville lapsilleni jotain säilyttämisen arvoista.
Minä veikkaan, että somen kanavat ovat jatkossakin suosittuja nuorempien joukossa, mutta somessa "valtamediat" vaihtuvat. Facebookin suosio laantuu ja jotain muuta nousee tilalle. Ehkäpä twitter tai jotain josta en ole vielä kuullutkaan. Ipanat ei varmaan jaksa kirjoittaa/lukea kohta sitäkään vähää (140 merkkiä), joten ehkäpä se onkin joku kuva- tai videopohjainen juttu. Kersat on kautta aikojen hullaantuneet jostain lelusta - Barbiet vaihtui Brätzeihin ja Prätkä-Hiiret johonkin, jota en jaksa muistaa. Innostus oli aina suurta, kunnes koko kersajengi kuin yhteisestä päätöksestä päätti suunnata innostuksen johonkin toiseen.
Vanhemmat varmaan omaksuvat somesopasta yksityiseen arkikäyttöön jonkun tutunoloisen välineen, esim. Skypen. Ja sitten jonkinlaiseen harrastustoimintaan käytettävät esim. blogi ja joku valokuvien jakamiseen käytetty juttu tulee varmaan monen opeteltua. Vai mitä tuumaatte?
Ei se ole ikäkysymys se someilu. Ennemminkin asenne ;) Toisaalta on ihan hauska lukea muiden blogeja ja Facebook-päivityksiä, mutta itse olen kyllä todella huono päivittämään mitään minnekään. En vaan jaksa uskoa, että ketään kiinnostaa.
VastaaPoistaJa kaikki, varsinkin täällä virtuaalimaailmassa, kyllä muuttuu ja kehittyy niin kovaa vauhtia, että kohta kukaan ei tosiaan varmaan edes muista koko Facebookia. Vähän niin kuin Habbo Hotellille kävi - hetken aikaa se oli hirmu suosittu ja nyt sitten ei enää olekaan.
Mutta Skypen käyttäjiä tiedän paljonkin. Etenkin jos ja kun asutaan ympäri maailmaa, niin sen käyttö on kyllä ihan kätevää. Ja harrastusblogien myös. Varsinkin jos harrastaa jotain marginaalilajia, jonka kanssaharrastajia olisi muuten vaikea tavata, niin blogi on varmaan ihan hyvä väline kommunikoida.
neitiS on oikeassa. Se on asenne! Ihmisen perusluonne haluaa toimia kuten ennenkin ja tutulla ja turvallisella tavalla. Nuorten etu on siinä, että he vielä etsivät tapoja ja siksi ovat avoimempia uusille jutuille. Facebook sukupolvea seuraava sukupolvi löytää jo uusia asioita. Taisin pari viikkoa sitten lukea jostain, että nuoret eivät enää käytä Facebookia kuten ennen, vaan lähinnä kuvien jakamiseen. (nyt en harmikseni muista missä tämä juttu oli). Syynä tähän on usein se, että myös vanhemmat ovat Facessa. Nuoret siis lopulta etsivät ne kanavat, joissa vanhemmat eivät ole.
VastaaPoistaMutta tosiaan, se asenne - toivon vaan, että pystyisin ikääntyessänikin innostumaan uusista asioista aina vaan. Se pitää vireänä!
Minä sanoisin, että se on ikä- JA asennekysymys. Tunnistan ja tunnustan olevani tuota keski-ikäistä sähköposti- ja tekstiviestikansaa. Kykenen kylläinnostumaan uudesta, mutta herkästi palaan tuttuun ja turvalliseen. Enkä sitä edes häpeile tunnustaa!
VastaaPoistaHihkaskaapa MIKÄ on tulevaisuuden vastine Facelle? Eräällä aiemmalla kurssilla vieraileva luennoitsija vihjaili "jotain suurta" olevan tuloillaan (ja Facen katoavan muistojen laariin), mutta ei avannut mitä se on.
Räty pohtii ansiokkaasti miten tavoittaa kaikki asiakkaat. Minä ihmettelen miten koko maailma pitäisikään kerralla tavoittaa. Esimerkiksi suomalaisen yrityksen on vaikea päästä edes lähinaapureiden markkinoille, jos web-sivusto ja kaikki (some)markkinointi ja viestinä on suomeksi. Vaikka olisi maailman paras, sitä ei kukaan tiedä jos ei osaa kommunikoida toisten ymmärtämällä tavalla tai jos mummot ovat maksavia asiakkaita ja markkinointiviestintä ja välineet on kohdistettu teineille.
VastaaPoistaValtavan tietomäärän hallitseminen on yrityksille haasteellista ja vain harvoissa yrityksissä hyödynnetään asiakastietoa, jota muuten tulee melko lailla paljon netistä ja somesta. Big Data ja tiedonlouhinta on kova sana, analytiikasta puhumattakaan. Muistan vuosien takaa ennen somevillitystä erään tietoyhteiskuntaesitelmän, jossa todettiin sillä olevan valta, jolla on tieto ja joka kykenee sitä hallitsemaan. No, mitä tapahtui Suomessa. Tehtiin tietoyhteiskuntastrategia ja todettiin, että tietoyhteiskunnassa ollaan. Ehkä oltiin hetken aikaa mutta muut ovat menneet ohi jo vuosia sitten.
Sarin kommentoi erään luennoitsijan sanoneen, että jotain uutta ja suurta on tulossa FB:n tilalle eikä valottanut mitä se on. Ymmärrän hyvin. Näitä uusia hittejä on vaikea ennustaa. Some on asenne.
Hyviä pohdintoja, ja olen muiden kommentoijien kanssa samalla linjalla siinä, että somessa sompailu on enemmänkin asenne kuin ikäkysymys. Uuteen ja tuntemattomaan tottuu ja uudet toimintamallit omaksuu kun vain uskaltaa lähteä mukaan. :)
VastaaPoista