Some ahdistus 3

Some ahdistaa, koska olisi niin paljon mahdollisuuksia ja niin vähän aikaa.

Sosiaalisesta mediasta löytyisi meidänkin firman käyttöön monta välinettä. Youtube ja Twitter yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, työnantaja- ja asiantuntijamaineen nostattamiseen. Slideshare ammattitaidon jakamiseen. Facebook ehkä sopisi kanavaksi, jossa keskustella alamme opiskelijoiden sekä työpaikoistamme kiinnostuneiden kanssa. Asiakkaitamme ja heidän omaisiaankin siellä ehkä, pienellä varauksella, voisi jututtaa. Tosin mehän emme voi valita, ketkä kanssamme haluavat keskustella. Linkedin rekrytointiin ja asiantuntijuuden ilmaisuun. Ja mitä kaikkea muuta somesta voisikaan löytyä!

Pitäisi jossain välissä ehtiä syvällisesti tutustumaan jokaisen meitä kiinnostavan palvelun tietoturva-asioihin. Selvittää ne ensin itselle ja sitten vielä jututtaa lakimiestä asiasta. Pitäisi listata meille sopivat some-välineet.

Pitäisi valita niistä sopivista meitä eniten kiinnostavat välineet ja suunnitella niiden pitkän aikavälin käyttö, tehdä somestrategia. Mitä välineeltä haluamme? Miten toteumaa mittaamme? Mitä sisältöä tuotamme? Kuka tuottaa? Kuka mahdollisesti ”raakkaa”, päättää mitä julkaistaan ja varmistaa ettei ei-julkista tai salaista pääse eetteriin? Pitäisi tehdä julkaisuille aikataulurunko. Pitäisi kouluttaa sisällöntuottajat sekä tekniikkaan että sisällön tuottamiseen.

Pitäisi huolehtia jatkosta, sillä meille on tyypillistä suuri alkuinnostus kaikkeen ja jonkun ajan kuluttua suuri unohdus. Muutaman kuukauden kuluttua arki jyrää, eikä sisällöntuottoon enää riitä aikaa. Jos firma someen lähtee, ei siellä mielestäni voi lopahtaa. Pitäisi jaksaa ja ehtiä tsemppaamaan uuvahtaneita sisällöntuottajia.

Pitäisi saada itselle lisää tunteja vuorokauteen! Siksi some ahdistaa.

Bambuser maksullinen yrityskäytössä

Bambuseria esiteltiin aiemmin ainakin Some seikkailu 2012 ja mjjome blogeissa. Minä ajattelin, etten tee samaa kolmanteen kertaan, vaan yritän täydentää asiaa. Halusin tutkailla Bambuseria nimenomaan työkäytön näkökulmasta.

 

Päätin kärsiä myöhäisestä asiaan tarttumisestani ihan kybällä ja tutkia Bambuserin Terms of Usea. Nehän olivat tuttuun tapaan piiitkät ja monimutkaiset, mutta nostan sieltä esiin muutamia varsinkin yrityskäytössä huomioitavia seikkoja.

• Palvelu on vasta beta vaiheessa. "At this stage the service is at a beta stage and therefore will not be fully available and will not be provided at a stability of a post-beta released product."
• Palveluun rekisteröityessäsi sitoudut antamaan oikeat tiedot ja päivittämään niitä.
  "In registering as a user, you represent and warrant that you are of legal age to form a binding contract, and agree to provide accurate, current, and complete information about yourself as prompted, and to maintain and promptly update the information to ensure that it remains accurate, current, and complete."
• Bambuseriä ei saa käyttää ilmaiseksi yrityksissä. Veloituksetta saavat käyttää vain yksityishenkilöt ja hyväntekeväisyysorganisaatiot. Yrityskäyttöön tarjoavat maksullisia palveluja.
  "The Bambuser service is offered for free to charity organisations as well as end-users that are using the service for personal use. For any other use case, Bambuser offer a variety of Premium services (bambuser.com/premium)."

Tähän loppui siis yrityskäytön tutkailu, mutta alkuun päästyäni päätin jatkaa itseni rankaisemista ja louhia tekstin loppuun. Seuraavat lienevät yksityiskäyttäjiä kiinnostavia seikkoja. Tai ainakin niiden pitäisi olla.

• Tämä nyt on itsestään selvää, mutta sanottakoon vielä: Bambuser ei ota mistään palvelun käyttäjän tekemisestä tai sisällöstä vastuuta.
  "Bambuser is not responsible for any Content broadcasted, posted, displayed, transmitted or otherwise distributed through the Service or the Site. This means that you, and not Bambuser, are entirely responsible for all Content that you broadcast, post, display, transmit or otherwise distribute through the Service."
• Ja lisäksi Bambuserilla on oikeus, mutta ei velvollisuutta, poistaa julkaisuja sivuilta. Eli et välttämättä saa toisten sinusta julkaisemia juttuja poistatettua.
  "Bambuser and its designees shall have the right (but not the obligation) in their sole discretion to refuse, change, delete, or re-categorize any Content that is available via the Service or the Site."
• Nousi sieltä yksi hyväkin asia: tekijänoikeutta julkaisuista eivät sentään vaadi.
  "Bambuser does not claim ownership of the Content made available through the Service."
• Haluavat "vain" ilmaisen ja siirrettävissä olevan käyttöoikeuden kaikkeen.
  "By broadcasting Content through the use of the Service, you hereby grant Bambuser a worldwide, non-exclusive, royalty-free, sublicensable and transferable license to use, copy, reproduce, distribute, transmit, prepare derivative works of, modify, display, publish and perform such Content on, through or in connection with the Bambuser Site, Software, Service and Bambuser's (and its successor's) business in any media formats and through any media channels, including without limitation, for promoting and redistributing part or all of the Bambuser Site, Software and Service (and derivative works thereof)."

Yrityskäyttäjille vielä tiedoksi, että julkishallinnon porukat älkööt vaivautuko, jos teidän pitää julkaista suomalaisilta palvelimilta.
"The Site is controlled and offered by Bambuser from its facilities in Sweden."

Että sellainen tapaus. Ei kuitenkaan liene mikään kummajainen tai erityisen riistävä tapaus. Eiköhän nuo TOU-ehdot ole muillakin aika hirmuiset käyttäjän kannalta katsoen. Lukeeko niitä kukaan ikinä läpi? Luetko sinä?

 

 

Valokuville Flickr

Nyt on sitten tutustuttu taas uuteen some-värkkiin. Ajattelin aloittaa klassikoista ja kävin avaamassa itselleni tilin Flickriin ja tuuppasin sinne muutamia kuviani. Sisään sai kirjautua Fb- tai Google-tunnareillakin, joten ei tarvinnut tehdä tähän omia. Helppo käyttää.

Vielä en jakanut kuvia kohdistetusti tuttavilleni, vaan ovat kaikille avoinna. Tätä kautta olisi varmaan kätevä jakaa kuvia mummulle ja muille sukulaisille ja olipa tuolla palvelu paperikuvien ja muiden kuvatuotteiden tilaamiseksi. Näpsäkkää synergiaa.

Veikkaan, että tämä on kätevä paikka kuvavarkaille, joista Juttuloita-blogissa aiemmin puhuttiin. Mutta kun asian tiedostaa ja jättää ne aarteensa julkaisematta, niin mikäpä siinä. Tai julkaisee tosi pienellä tiedostokoolla.

En kyllä keksi miten voisin käyttää tätä työssäni. Yritystilejä löysin muutamia erityyppisiä, esimerkiksi valokuvaajan, mainostoimiston ja meikkikaupan. Vaalityötä Obaman puolesta tekeviä työnsä ääressä sieltä löytyi myös, joten kai Flickrissä voisi julkaista vaikkapa firman tilaisuudessa otettuja kuvia. Mutta miksi niitä ei mieluummin julkaistaisi firman nettisivuilta? Tilaahan tietysti säästyy, jos tuuppaa kuvat jonnekin muualle kuin omille sivuilleen, mutta kertokaapas, onko jokin muukin syy? Eihän nuo nettikuvat nyt niin paljoa tilaa omilla www-sivuillakaan vie.

Doodle do - or does it?

Harmittelin aiemmin työkalun puutetta ilmittautumisten vastaanottamiseen. Haikailin meille liian kalliin Webropolin perään. Kävin nyt open vinkistä tutustumassa Doodleen. Kirjoitin selaimeen Doodle.fi ja ihmettelin, kun pukkaa vaan "päivän tsemppiä", mietelauseita päivän jokaiseen hetkeen. Noooh, aikani pähkittyäni tajusin virheeni ja menin Doodle.com iin.

Eipä silti vielä auennut, miten tuolla saisin sen minun ison ilmoitautumisasian hoidettua ihan kaikilta osin. Doodlessa oli kohdat ilmoittautumiselle tapahtumaan ja tapahtuman työpajaan. Tähän asti kaikki hyvin, MUTTA... en löytänyt paikkaa, johon voisi kirjoittaa oman ruokavaliorajoitteensa. Ruokavaliorajoitteet ovat nimittäin isoniso juttu nykyisin. Niitä on hirmuiset määrät erilaisia ja melkein joka jepellä jotain. Jos ei sairauksia tai allergioita, niin itse asetettuja rajoitteita riittää: ei punaista lihaa, ei nisäkkäitä, ei söpöjä eläimiä... No ehkä sen kohdan voisi ratkaista kirjoittamalla siihen "Minulla on ruokavaliorajoite, jonka itse kerron kutsun lähettäjälle sähköpostilla tai puhelimitse". Ilmoittautuja täppää tämän ja hamuaa sähköpostin tai puhelimen kätöseensä. Ja minä merkkaan johonkin.

Edelleen odottelen sellaista vehjettä, jolla voisi

• ilmoittautua tapahtumaan (täppä ruutuun)
• merkitä mihin työpajoihin päivän aikana ilmoittautuu (täppä ruutuun) ja
• kertoa ne ruoka-asiat (tekstimuotoista lisätietoa).

Satutko tietämään sopivaa?

Voiko somea ulkoistaa?

Muutamia tarjouksia somen ulkoistamisesta saaneena, mietityttää miten se ylipäätään on mahdollista. Miten minkään yrityksen on mahdollistaa ulkoistaa some, en tajua. Nyt puhun siis Facebookista ja Twitteristä ja muista vuorovaikutteisista välineistä. Tarjoajia kyllä riittää, siitä ei ole kiinni. Teknisesti se on helppoa, ja voisin ehkä ajatella käyttäväni tarjottua palvelua jonkun somepalvelun käytön suunnittelussa, käyttöön ottamisessa ja sisällöntuottajien kouluttamisessa. Mutta miten kukaan voi ulkoistaa sen ylläpidon ja postailun itseltään? Miten kukaan voisi tuntea asiakkaitasi yhtä hyvin kuin sinä? Miten kukaan olisi yhtä kiinnostunut asiakkaistasi kuin sinä? Miten kukaan osaisi puhua yrityksen asioista ja osaamisesta yhtä hyvin kuin yrityksen omat henkilöt? Eikö pidä olla yrityksen oma henkilö haistelemassa mahdollisia hiljaisia signaaleja keskusteluista ja kuulostelemassa asioita vaikkapa tuotekehitykseen tai asiakaspalvelun parantamiseen liittyen?

Joku vuosi sitten HH:ssa oli tarjolla kurssi, jossa tutustuttiin Kauppalehden someen toimimalla viikonloppu moderaattoreina heidän keskustelupalstallaan. Sen vielä ymmärrän, jos siellä ei tehty mitään muuta kuin vahdittiin asiakkaiden viestejä ja poistettiin asiattomuuksia. Mutta en kyllä päästäisi ketään yritykseni ulkopuolista puhumaan yritykseni suulla asiakkailleni.

Jos jollain teistä on somen ulkoistamisesta kokemuksia, niin valottakaahan miten homma toimii!

Sukupolvien välinen kuilu somessa?

Mietin, olenko sittenkin vaan liian vanha tähän someen. Bloggaaminen nyt vielä menee, koska  kirjoittaminen on kivaa. Onko tämä someilulla arkipäivän viestiminen vain nuorien juttu, heille luontaista ja muille vasta opettelun kautta avautuvaa, jos sittenkään? Työkäyttö on asia erikseen, siihen voi oppia kuten mihin hyvänsä uuteen työtehtävään, mutta miten yksityiskäytössä. Minulla ei edelleenkään ole tarvetta kertoa julkisesti, että olen Kaisan Kahvilassa (4Square), Hesassa sataa lunta (Twitter) ja Vähänks täällä on hyvää cafe lattea (Facebook). Enkä ymmärrä, miksi kukaan haluaisi sellaista kenenkään ilmoittamana lukea. Olen yhä sitä mieltä, että jos ei ole järjellistä tai tärkeää sanottavaa, niin on syytä olla hiljaa.

Tietoviikossa Kemiran Räty mietti vähän samaa, mutta toiselta kantilta. Hän pähkäili, miten saa lapsensa kiinni, kun eivät lue sähköpostia eivätkä käytä puhelinta/tekstiviestejä. Hänen kirjoituksessaan keski-ikäiset ovat sähköposti- ja tekstiviestikansaa. Nuoret käyttävät somea ja pikaviestejä. Tunnistan itseni tuosta. Puhelin on minusta käyttökelpoinen puhumiseen ja kun en halua kommunikoida pakollista enempää, lähetän tekstiviestin. Sähköpostit toimii työssä ja silloin, kun haluan sanoa jo omillaan asuville lapsilleni jotain säilyttämisen arvoista.

Minä veikkaan, että somen kanavat ovat jatkossakin suosittuja nuorempien joukossa, mutta somessa "valtamediat" vaihtuvat. Facebookin suosio laantuu ja jotain muuta nousee tilalle. Ehkäpä twitter tai jotain josta en ole vielä kuullutkaan. Ipanat ei varmaan jaksa kirjoittaa/lukea kohta sitäkään vähää (140 merkkiä), joten ehkäpä se onkin joku kuva- tai videopohjainen juttu. Kersat on kautta aikojen hullaantuneet jostain lelusta - Barbiet vaihtui Brätzeihin ja Prätkä-Hiiret johonkin, jota en jaksa muistaa. Innostus oli aina suurta, kunnes koko kersajengi kuin yhteisestä päätöksestä päätti suunnata innostuksen johonkin toiseen.

Vanhemmat varmaan omaksuvat somesopasta yksityiseen arkikäyttöön jonkun tutunoloisen välineen, esim. Skypen. Ja sitten jonkinlaiseen harrastustoimintaan käytettävät esim. blogi ja joku valokuvien jakamiseen käytetty juttu tulee varmaan monen opeteltua. Vai mitä tuumaatte?

Some ahdistus 2

Some ahdistaa, koska tietoturva on somessa riski. Sitä ei ehkä haluta ajatella, mutta riski se on.

Kaikki muistavat Fb:n aiemmat sääntö- ja toimintatapamuutokset, joiden ansiosta osalla porukkaa näkyi asioita, joita niitä julkaistaessa ei oltu tarkoitettu kaikille näkyviksi. Ja totta, osittain käyttäjä on itse syyllinen, ettei ole perillä kaikista yksityisyysasetuksista. Matkan varrella on kuitenkin nähty monta muutosta, jotka tulevat käyttäjille yllättäin, toimittajan itsensä sanelemana. Onneksi joitain muutoksia on torpannut käyttäjien iso meteli asiasta.

Työkäytössä riski on suurempi. Pelissä on oman maineen lisäksi firman maine ja pahimmillaan tapahtuu tietovuotoja. Ja vaikka tekniikka olisi täysin vedenpitävää, somen luonteesta johtuen tietovuoto voi tulla henkilöstön kämmäyksestä, hyvinkin pienestä. Tai asiakkaan itsensä. Somen luonne on vapaampi, henkilökohtaista kohtaamista muistuttava. Silloin ei aina tule mieleen, että kohtaamisessamme voi olla kymmenen/sata/tuhat muutakin mukana, vaikkapa myöhemmin tänä vuonna. Tietokoneet meillä on hyvin turvattuja, mutta miten on käyttötapojemme? Identiteettikin voidaan varastaa.

Toiset alat ovat tietysti helpompia tietoturvan ja somen suhteen, mutta minä toimin sosiaalialalla. Meillähän ei voi sanoa oikein mitään julkisesti. Aina on oltava pikkuisen varuillaan, ettei paljasta mitään henkilöön menevää. Jo se, että joku on asiakkaamme, on salainen tieto. Ja sitten on aina asiakkaita/omaisia, jotka eivät tätä tiedosta ja haluaisivat asioida kanssamme sähköpostin, Fb:n tai netin kautta. He laittavat meille sähköpostilla kaikki tietonsa hetua myöten ja kysyvät saako palveluja! Ja ovat nyreissään, kun emme voi näpsäkästi vastata sähköpostikyselyihin jonkun sukulaisen asioista. Meillä on kädet sidottu, pakko lähestyä puhelimitse tai paperikirjeellä. Onhan meille tulossa vahvan tunnistuksen vaativa asiointiportaali, mutta sinne ei ole pääsyä somesta.

Meidän on mietittävä hyvin tarkkaan mitä tietoa ja millaista sisältöä voisimme somessa turvallisesti jakaa. Lähinnä se olisi yleisellä tasolla olevaa asiantuntijuuden jakamista (esim. Slideshare), asenteisiin vaikuttamista (esim.Youtube, blogit) ja rekrytointiin liittyviä asioita (esim. Facebook, Linkedin). Ja meidän sisällöntuottajat olisi koulutettava hyvin tarkoiksi tunnistamaan tietoturvaan liittyvät aiheet ja asiat.

Ja sitten on vielä asia, jota jouduimme tietotekniikkaan ja -turvaan erikoistuneen lakimiehen kanssa pähkimään männä viikolla: meidän tietoja sisältävien palvelimien on lain mukaan oltava Suomessa. Tiedätkö missä sinun tietojasi sisältävät Facebookin palvelimet ovat?

Vaalityötä somessa, missä vaalien välillä?

Joko olet äänestänyt? Huomenna vielä ehtii!

Sosiaalisen median hyödyntäminen politiikassa on lapsenkengissä, noin keskimäärin. Akuuttiin vaalityöhön sitä kyllä käytetään, on pakko "kun muutkin" tai "puoluesta käskivät". Lieneekö sitä pitkäjänteisen some suunnittelun puutetta, kun useimmilta homma hyytyy vaalien jälkeen. Viestintätoimisto Hill&Knowltonin blogissa Sami S. pähki tätä samaa 12.10.

Myös YLE puhuu somesta vaaleissa. Sosiaalisen median käyttö vaalityössä yleistyy, mutta eniten nuorten käyttäjien osalta. Lienee luonnollista. Juttuun haastatellun tutkijan mielestä kuitenkin somen vaikutus äänestyspäätökseen on vielä olemattoman pieni. Tässäkin puhutaan kuitenkin juuri vaalityöstä, ei vaalien välisestä läsnäolosta.

Vanha suomalainen sananlasku "Ei kannettu vesi kaivossa pysy" pitää paikkansa tässäkin asiassa. Pysyvää some-läsnäoloa ei synny, jos ehdokkaalla ei ole siihen omaa kiinnostusta. Jos someen on menty koska puolue käski, ei siellä jakseta pysyä vaalien jälkeen. Miten paljon ehdokas/edustaja saisikaan hyötyä siitä, että kun on kerran alkanut somen käyttäjäksi, käyttäisi sitä sitten tasaiseen tahtiin, suunnitellusti. Olisi läsnä ja osallistuisi. Puolueet hoi, kouluttakaa ehdokkaitanne!

Some or no some,  huomenna mennään valtuutettuja valitsemaan! Mennäänhän?
Tässä vielä vähän viihdettä matkalle

Some ahdistus 1

Some ahdistaa koska... 
pelkään, että ammatillisuuteni ja yksityisyyteni voi kadota sen syövereihin.



Keitto ja läjä

Olen viestinnän ammattilainen, teen asiantuntijatyötä, persoonani on työkaluni. Mietin, mitä uskaltaisin sanoa netissä, etten romuttaisi työminäni uskottavuutta. En halua esittää tai muuntaa totuutta tai suorastaan valehdella.  Ammatillisuuteni karisee, jos tuon yksityisen minäni esiin ja kerron minkä kirjan viimeksi luin (uskomatonta hömppäroskaa), mitä harrastan (huuhaata), mitä musiikkia kuuntelen (ei kovin kulturellia) tai miten vietän vapaa-aikaani (lorvailen tekemättä mitään, käymättä missään). Ja ketä ihmettä kiinnostaa, mitä söin tänään?! (Viime viikon matkallani joka ravintolassa porukat kuvasivat ruoka-annoksiaan, joten kokeilin sitten minäkin. En innostunut.) En halua avautua!

Kun suljen työpaikan oven, en halua olla tunnettu, ammattini enkä varsinkaan firmani edustaja. Haluan olla rauhassa, näkymätön, mukavissa römppävetimissä, oman perheen kesken. En halua nähdä työkavereita, kollegoita tai muita työminään liittyviä henkilöitä. Töissä olen hyvin sosiaalinen, kaikkien kaveri, edustan kunnialla firmaani. Nautin ihmisistä töissä, mutta haluan heistä eroon vapaa-ajallani. En halua yhdistää työminää ja kotiminää. Kauhistun ajatustakin firman järjestämistä työtekijöiden koko perheen tapahtumista. En halua jakaa!

Olen (omasta mielestäni) ihan normaali ja minulla on ihan normaali perhe. Jos olisin somessa (se tarkoittaa tässä sosiaalisia välineitä, kuten Twitter, Facebook ja bloggaaminen), minun pitäisi tehdä se työminällä ja työaiheista eli työajalla, ja siihen minulla ei ole aikaa. En myöskään koe olevani niin mahtava huippuammattilainen, että minulla olisi niin suuria ajatuksia, että jotkut haluaisivat niitä seurata. Ei minulla ole mitään annettavaa!

Siksi some ahdistaa.

Tuubin täydeltä työasiaa

Etsin somesta työhyötyä, en halua viihdyttää itseäni somella. Tässä kuitenkin menee vellit sekaisin, koska Tikkurilan viestintäosasto meni tekemään tämän .

Tulee niin hyvä fiilis ettei edes kademieli vaivaa, vaikka haluasin kovasti olla aivot, jotka tämän keksivät. Haluan siis nostaa framille Youtuben. 

Youtube on varmaankin useimmilla huvikäytössä, mutta minä aloittelen sen hyötykäyttöä. Vastaan firmamme viestinnästä ja juuri tällä hetkellä olen tuottamassa meille uusia nettisivuja, joiden myötä alamme tuottaa myös uudenlaista sisältöä eli videoita. Suunnitelmissa on tuottaa pienet videopätkät meidän eri ammattikuntien työstä (esim. lähihoitajat, psykologit) ja asiakkaidemme (kehitysvammaisia henkilöitä) ajatuksia palveluistamme ja muista kehitysvammaisten henkilöiden elämään liittyvistä jutuista. Haluamme pitää viestintämme piirun verran rouheana, ei suoraan mainostoimiston tuottaman oloisena, joten videot kuvataan ja käsitellään itse. 

Video sopii meidän toimialaan muutenkin hyvin, koska tehtävämme on viestiä moni-ilmeisesti eli siten, että viesti menee perille, vaikka et osaisi lukea, et näe, käytät viittomia tai vaikka kommunikoit kuvien tai symbolien avulla. Mutta vaikka sinulla/asiakkaillasi ei olisi mitään rajoitteita, on ihminen mukavuudenhaluinen ja videon katsominen on helppoa. Asiakasystävällistä siis.

Youtuben yrityskäyttö voisi olla vaikkapa

• käyttöohjeet Fonectan Kuka soittaa
• tuote-esittelyt Will it blend?
• asiantuntemuksen esittelyä jakamalla ilmaista koulutusta Sovelton Heikki B.
• asiakaskokemuksia Kokemuksia NLP-kurssilta
• profiilin kohotusta (vaikkapa Tikkurilan malliin)
• yritysesittely Korvalääkärikeskus Aino
• mainoksetkin voi tietysti julkaista (paras mainos ikinä!) VW The Force
• yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja valistus toimii myös youtuben kautta Poliisi "Kuolema kyydissä"

Jos onnistut tekemään videostasi hauskan tai todella hyödyllisen, voit olla melko varma, että porukat jakavat videotasi eteenpäin. Saat suuremman näkyvyyden asiallesi, kuin mitä mainosrahalla voisi ostaa.

Dropbox - rakastettuni

Dropbox on puolisen vuotta vanha tuttavuus minulle, mutta olen tykästynyt siihen kovasti. Kerrankin värkki, josta on työkäyttöön! Dropbox on tarkoitettu tiedostojen jakamiseen. Tiedostot voivat olla mitä hyvänsä: tekstiä, laskentaa, kuvia.

https://www.dropbox.com/ osoitteesta löydät tämän näpsäkän työkalun. Voit ladata sen kaikkiin koneisiisi. Minulla se on työkoneella ja kotikoneella. Kännykkäänikin sen saisin, mutta en ole sitä vielä sinne ladannut. Näin minulla on aina pääsy tiedostoihini, tapahtui mitä hyvänsä. Vaikka kone hajoaa tai olen jossain vieraalla koneella.

Tiedostot laitetaan nettiin, oman Dropboxisi kansioon, jonka jakamisasetukset voit itse määritellä. Voit tehdä useita kansioita. Voit valita kenelle annat oikeudet lukea ja muokata juuri tuon kansion tiedostoja. Aina kun annat Dropbox-kutsun jollekin (=jaat tiedostosi/kansiosi oikeudet) toiselle käyttäjälle, ansaitset lisää tallennustilaa itsellesi.

Aloitin Dropboxin käytön opiskelussa, kun teimme ryhmätyötä sen kautta. Pääsimme kaikki muokkaamaan samoja alkuperäisiä tiedostoja, eikä meille syntynyt kiusallisia sivuversioita, joita sähköpostia käytettäessä syntyisi.

Nyt otin Dropboxin käyttöön myös työssäni. Minun pitää tehdä tiivistä yhteistyötä ulkoisten toimittajien kanssa ja siirrellä tiedostoja heille edes taas, muokata niitä vuorotellen. Totesin, että helpottaa kummasti hommia, kun he jakavat tiedot omasta dropbox-kansiostaan ja minä pääsen sinne muokkaamaan tiedostoja ihan tuoreeltaan. Näin turha sähköposteilu jää välistä kokonaan pois. Saan tiedon sähköpostiini, kun Dropboxissa on tehty muokkauksia eikä meille synny muita versioita tiedostoista.

Tietoturvan kanssa on oltava tarkkana, että ongelmia ei pääse syntymään. Kaikki Dropboxiin laitetut tiedostot kun fyysisesti ovat internetissä ja vaikka mitään ei pitäisi mennä pieleen, aina jotain voi kuitenkin sattua. Siksi mitään potilasasiaa tai muuta sen tason tietoa emme Dropboxissa käsittele. Käytän sitä tällä hetkellä meidän lehtiemme sivusuunnitelmien ja juttujen statuksien päivittämiseen. Statuksia pitää päivittää vähintään kerran päivässä aina noin kolmen viikon aikana ja siitä aiheutuva sähköpostin määrä olisi ilman Dropboxia järisyttävä - puhumattakaan siitä, että toisessa päässä olisi todennäköisesti aina päivitetty vanhaa versiota. Myös lehteen tulevat kuvat on näppärä siirtää toimituksen ja minun välillä Dropboxin kautta. Työn alla olevan lehden jutut on hyvä koota Dropboxiin, jolloin sekä toimitus että minä näemme mitä on kasassa ja mitä puuttuu ja pääsemme tarvittaessa heti käsiksi juttuihin.

Paras tähän asti löytämäni sometyökalu!

Hiki päässä jälkijunassa

Yritän epätoivoisesti saada teitä muita kiinni, sillä pääsen aloittamaan vasta nyt.  Kaksi viikkoa armotonta iltaan asti raatamista duunissa  ja pieni matka sen kaiken huipennukseksi. Eilen tähän aikaan tulin takaisin Suomeen ja nyt rämmin tässä.

Terveiset siis isolta kirkolta... (täytyy testata kuvan laittamista)

Viikonlopun sain siis viettää lämpimämmässä ilmanalassa. Suunnittelin tutkivani samalla paikallista somekäytöstä, mutta eipä sitä ulospäin näe. Kännykät ei siellä niin paljon olleet käytössä kuin Suomessa, mutta paljon ihmiset kuitenkin kuvasivat erilaisilla pädeillä. Oudon näköistä hommaa muuten, osoitella pädillä museota. Kaipa he sitten saman tien julkaisivat otoksensa.

Alkuun piti varmaan määritellä itselle joku tavoite tälle kurssille. Minulla on kamala kynnys somen käyttöön, sillä en halua avautua, jakaa enkä olla sosiaalinen. Mutta koska muu maailma sitä kovasti haluaa, niin kai siinä joku järki ja hyöty on. Sen älyn haluaisin minäkin löytää.

Toinen tavoite: työssäni minun pitäisi osata hyödyntää somea tosi sujuvasti ja tehokkaasti. Myös sen tehokkaan ja valikoivan somen seuraamisen haluaisin oppia. Eli miten saada aika riittämään seuraamiseen ja miten osata seurata juuri niitä oikeita paikkoja/ihmisiä.