Some ahdistus 3

Some ahdistaa, koska olisi niin paljon mahdollisuuksia ja niin vähän aikaa.

Sosiaalisesta mediasta löytyisi meidänkin firman käyttöön monta välinettä. Youtube ja Twitter yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, työnantaja- ja asiantuntijamaineen nostattamiseen. Slideshare ammattitaidon jakamiseen. Facebook ehkä sopisi kanavaksi, jossa keskustella alamme opiskelijoiden sekä työpaikoistamme kiinnostuneiden kanssa. Asiakkaitamme ja heidän omaisiaankin siellä ehkä, pienellä varauksella, voisi jututtaa. Tosin mehän emme voi valita, ketkä kanssamme haluavat keskustella. Linkedin rekrytointiin ja asiantuntijuuden ilmaisuun. Ja mitä kaikkea muuta somesta voisikaan löytyä!

Pitäisi jossain välissä ehtiä syvällisesti tutustumaan jokaisen meitä kiinnostavan palvelun tietoturva-asioihin. Selvittää ne ensin itselle ja sitten vielä jututtaa lakimiestä asiasta. Pitäisi listata meille sopivat some-välineet.

Pitäisi valita niistä sopivista meitä eniten kiinnostavat välineet ja suunnitella niiden pitkän aikavälin käyttö, tehdä somestrategia. Mitä välineeltä haluamme? Miten toteumaa mittaamme? Mitä sisältöä tuotamme? Kuka tuottaa? Kuka mahdollisesti ”raakkaa”, päättää mitä julkaistaan ja varmistaa ettei ei-julkista tai salaista pääse eetteriin? Pitäisi tehdä julkaisuille aikataulurunko. Pitäisi kouluttaa sisällöntuottajat sekä tekniikkaan että sisällön tuottamiseen.

Pitäisi huolehtia jatkosta, sillä meille on tyypillistä suuri alkuinnostus kaikkeen ja jonkun ajan kuluttua suuri unohdus. Muutaman kuukauden kuluttua arki jyrää, eikä sisällöntuottoon enää riitä aikaa. Jos firma someen lähtee, ei siellä mielestäni voi lopahtaa. Pitäisi jaksaa ja ehtiä tsemppaamaan uuvahtaneita sisällöntuottajia.

Pitäisi saada itselle lisää tunteja vuorokauteen! Siksi some ahdistaa.

Some ahdistus 2

Some ahdistaa, koska tietoturva on somessa riski. Sitä ei ehkä haluta ajatella, mutta riski se on.

Kaikki muistavat Fb:n aiemmat sääntö- ja toimintatapamuutokset, joiden ansiosta osalla porukkaa näkyi asioita, joita niitä julkaistaessa ei oltu tarkoitettu kaikille näkyviksi. Ja totta, osittain käyttäjä on itse syyllinen, ettei ole perillä kaikista yksityisyysasetuksista. Matkan varrella on kuitenkin nähty monta muutosta, jotka tulevat käyttäjille yllättäin, toimittajan itsensä sanelemana. Onneksi joitain muutoksia on torpannut käyttäjien iso meteli asiasta.

Työkäytössä riski on suurempi. Pelissä on oman maineen lisäksi firman maine ja pahimmillaan tapahtuu tietovuotoja. Ja vaikka tekniikka olisi täysin vedenpitävää, somen luonteesta johtuen tietovuoto voi tulla henkilöstön kämmäyksestä, hyvinkin pienestä. Tai asiakkaan itsensä. Somen luonne on vapaampi, henkilökohtaista kohtaamista muistuttava. Silloin ei aina tule mieleen, että kohtaamisessamme voi olla kymmenen/sata/tuhat muutakin mukana, vaikkapa myöhemmin tänä vuonna. Tietokoneet meillä on hyvin turvattuja, mutta miten on käyttötapojemme? Identiteettikin voidaan varastaa.

Toiset alat ovat tietysti helpompia tietoturvan ja somen suhteen, mutta minä toimin sosiaalialalla. Meillähän ei voi sanoa oikein mitään julkisesti. Aina on oltava pikkuisen varuillaan, ettei paljasta mitään henkilöön menevää. Jo se, että joku on asiakkaamme, on salainen tieto. Ja sitten on aina asiakkaita/omaisia, jotka eivät tätä tiedosta ja haluaisivat asioida kanssamme sähköpostin, Fb:n tai netin kautta. He laittavat meille sähköpostilla kaikki tietonsa hetua myöten ja kysyvät saako palveluja! Ja ovat nyreissään, kun emme voi näpsäkästi vastata sähköpostikyselyihin jonkun sukulaisen asioista. Meillä on kädet sidottu, pakko lähestyä puhelimitse tai paperikirjeellä. Onhan meille tulossa vahvan tunnistuksen vaativa asiointiportaali, mutta sinne ei ole pääsyä somesta.

Meidän on mietittävä hyvin tarkkaan mitä tietoa ja millaista sisältöä voisimme somessa turvallisesti jakaa. Lähinnä se olisi yleisellä tasolla olevaa asiantuntijuuden jakamista (esim. Slideshare), asenteisiin vaikuttamista (esim.Youtube, blogit) ja rekrytointiin liittyviä asioita (esim. Facebook, Linkedin). Ja meidän sisällöntuottajat olisi koulutettava hyvin tarkoiksi tunnistamaan tietoturvaan liittyvät aiheet ja asiat.

Ja sitten on vielä asia, jota jouduimme tietotekniikkaan ja -turvaan erikoistuneen lakimiehen kanssa pähkimään männä viikolla: meidän tietoja sisältävien palvelimien on lain mukaan oltava Suomessa. Tiedätkö missä sinun tietojasi sisältävät Facebookin palvelimet ovat?

Some ahdistus 1

Some ahdistaa koska... 
pelkään, että ammatillisuuteni ja yksityisyyteni voi kadota sen syövereihin.



Keitto ja läjä

Olen viestinnän ammattilainen, teen asiantuntijatyötä, persoonani on työkaluni. Mietin, mitä uskaltaisin sanoa netissä, etten romuttaisi työminäni uskottavuutta. En halua esittää tai muuntaa totuutta tai suorastaan valehdella.  Ammatillisuuteni karisee, jos tuon yksityisen minäni esiin ja kerron minkä kirjan viimeksi luin (uskomatonta hömppäroskaa), mitä harrastan (huuhaata), mitä musiikkia kuuntelen (ei kovin kulturellia) tai miten vietän vapaa-aikaani (lorvailen tekemättä mitään, käymättä missään). Ja ketä ihmettä kiinnostaa, mitä söin tänään?! (Viime viikon matkallani joka ravintolassa porukat kuvasivat ruoka-annoksiaan, joten kokeilin sitten minäkin. En innostunut.) En halua avautua!

Kun suljen työpaikan oven, en halua olla tunnettu, ammattini enkä varsinkaan firmani edustaja. Haluan olla rauhassa, näkymätön, mukavissa römppävetimissä, oman perheen kesken. En halua nähdä työkavereita, kollegoita tai muita työminään liittyviä henkilöitä. Töissä olen hyvin sosiaalinen, kaikkien kaveri, edustan kunnialla firmaani. Nautin ihmisistä töissä, mutta haluan heistä eroon vapaa-ajallani. En halua yhdistää työminää ja kotiminää. Kauhistun ajatustakin firman järjestämistä työtekijöiden koko perheen tapahtumista. En halua jakaa!

Olen (omasta mielestäni) ihan normaali ja minulla on ihan normaali perhe. Jos olisin somessa (se tarkoittaa tässä sosiaalisia välineitä, kuten Twitter, Facebook ja bloggaaminen), minun pitäisi tehdä se työminällä ja työaiheista eli työajalla, ja siihen minulla ei ole aikaa. En myöskään koe olevani niin mahtava huippuammattilainen, että minulla olisi niin suuria ajatuksia, että jotkut haluaisivat niitä seurata. Ei minulla ole mitään annettavaa!

Siksi some ahdistaa.