Somen kanssa oli aluksi vähän tällaiset tunnelmat.
Kävi jo mielessä, että eikö se perkele avaudu ollenkaan. Mutta alkoihan se sitten siitä, kun sain ratkaistua sisäisen ristiriitani. Päätin, että yksityishenkilönä en edelleenkään halua olla somessa, mutta se ei estä sitä, että työkäyttöä varten ja "työminänä" siellä olen. Muutamia somesovelluksia käytän kuitenkin myös yksityisesti, esim. Dropboxia ja Google Docsia/Drivea. Ensin hirvitti, että mitä jälkiä sinne nettiin jää, jos kokeilen uusia sovelluksia vähän tästä tai varovasti tuosta. Mutta siitä se sitten lähti, ja rohkeasti loikkasin sekaan (koska oli pakko).
Bloggaaminen osoittautui tosi hauskaksi. Toisten blogeja oli kiva lukea, ja koska aihetta oli opettajien toimesta rajattu jotenkin someen liittyväksi, oli blogien lukemisesta myös kovasti hyötyä. Osa kurssilaisista oli ilmeisen tuttuja tiettyjen välineiden kanssa, heiltä sai hyvää tietoa. Mutta oli myös mukava lukea toisten uusista sometuttavuuksista. Kaikkea ei aina tarvinnut itse alusta alkaen ruveta tonkimaan, kun joku oli jo asiaa vähän raottanut. Blogien suuri määrä ja tiheä postaustahti vaikeutti vähän toisten seurantaa.
Yritin lukea mahdollisimman paljon muiden blogeja ja kommentoida aina kun vaan suinkin sanottavaa löytyi. Itsekin oli tosi mukava saada muiden kommentteja, varsinkin kun ne olivat niin kilttejä. Kiitos siis! Siinä se bloggaamisen pihvi taitaa ollakin, kommenttien saaminen omasta tuotoksestaan.
Minulla oli kaksi tavoitetta kurssille: Ymmärtää, mikä maailmaa somessa viehättää ja oppia käyttämään sitä tehokkaasti ja valikoivasti. Pähkäilin silloin sitä, miten ehtisin somea seurata ja miten löytäisin oikeat seurattavat.
Somen viehätys avautui ja ei avautunut. Ymmärrän, tosin ymmärsin jo ennen kurssiakin, miksi yritykset ovat siellä ja miksi ammattilaiset ovat siellä tietojansa esittämässä, mutta sitä en vieläkään ymmärrä, miksi joku haluaa jakaa yksityishenkilönä niin paljon tai niin mitätöntä tietoa. Miksi joku haluaa kertoa, että osti tänään ihanat kengät? Aamulla oli hirmu kylmä asemalla. Koiralla on masu pipi. Nyt väsyttää. Miten jollain voi olla niin uskomaton tarve jakaa, varsinkin kun ei ole mitään tähdellistä sanottavaa? Tällainen epäsosiaalinen hyypiö ei varmaan koskaan tajuakaan. Ehkä se sitten vaan täyttää tarpeen jakaa asioita "toisen ihmisen" kanssa.
Toinen tavoitteeni someseurannan tehostamiseksi toteutui osittain. Löysin pari uutta ammattiin ja alaani liittyvää bloggaajaa/twiittaajaa, joita olen ruvennut seuraamaan tasaisen epätasaiseen tahtiin. Sitä en edelleenkään tiedä, miten ihmeessä siihen saisi työaikaa riittämään. (Someseurantaa voi toki ostaakin, mutta tuppaa vaan olemaan liian kallista meille.) Nyt olen kuitenkin tyytyväinen, sillä ymmärsin, ettei muillakaan ole sellaista taikakalua, jolla voisi tehokkaasti seurata vain itselleen tarpeellisia juttuja. On kyse valinnoista: seuraan vain valitsemiani henkilöitä/aiheita ja vain sen ajan, jonka olen sille tehtävälle antanut tai voin siihen irrottaa. Kaikkeen ei voi revetä.
Kolmas tavoite, jota en edes tajunnut asettaa, täyttyi loistavasti. Kävin itse tutustumassa ja kokeilemassa montaa eri somesovellusta ja muutamista minulle tuntemattomista luin muiden kokemuksia. Itsekseni en sellaista todennäköisesti olisi uskaltanut tehdä. Arvokasta oppia! Kiitos siitä teille kaikille.
Ja se numero? Alun some-kynnykseni suuruuden huomioon ottaen, ansaitsen mielestäni ainakin 20! Otin kurssiin osaa ahkerasti ja pysyin aiheessa, ehkä avasin joillekin myös somen ammattikäyttöön liittyviä haasteita. Palautin pohdintaesseen ja tämän arvioinnin ajallaan. Kommentoin mielestäni ahkerasti toisten blogeja. Alun yli-ikäisestä someneitsyestä kehkeytyi kurssilla valikoivasti mutta määrätietoisesti someen sekaantuva ikäneito!
