Vaalityötä somessa, missä vaalien välillä?

Joko olet äänestänyt? Huomenna vielä ehtii!

Sosiaalisen median hyödyntäminen politiikassa on lapsenkengissä, noin keskimäärin. Akuuttiin vaalityöhön sitä kyllä käytetään, on pakko "kun muutkin" tai "puoluesta käskivät". Lieneekö sitä pitkäjänteisen some suunnittelun puutetta, kun useimmilta homma hyytyy vaalien jälkeen. Viestintätoimisto Hill&Knowltonin blogissa Sami S. pähki tätä samaa 12.10.

Myös YLE puhuu somesta vaaleissa. Sosiaalisen median käyttö vaalityössä yleistyy, mutta eniten nuorten käyttäjien osalta. Lienee luonnollista. Juttuun haastatellun tutkijan mielestä kuitenkin somen vaikutus äänestyspäätökseen on vielä olemattoman pieni. Tässäkin puhutaan kuitenkin juuri vaalityöstä, ei vaalien välisestä läsnäolosta.

Vanha suomalainen sananlasku "Ei kannettu vesi kaivossa pysy" pitää paikkansa tässäkin asiassa. Pysyvää some-läsnäoloa ei synny, jos ehdokkaalla ei ole siihen omaa kiinnostusta. Jos someen on menty koska puolue käski, ei siellä jakseta pysyä vaalien jälkeen. Miten paljon ehdokas/edustaja saisikaan hyötyä siitä, että kun on kerran alkanut somen käyttäjäksi, käyttäisi sitä sitten tasaiseen tahtiin, suunnitellusti. Olisi läsnä ja osallistuisi. Puolueet hoi, kouluttakaa ehdokkaitanne!

Some or no some,  huomenna mennään valtuutettuja valitsemaan! Mennäänhän?
Tässä vielä vähän viihdettä matkalle

Some ahdistus 1

Some ahdistaa koska... 
pelkään, että ammatillisuuteni ja yksityisyyteni voi kadota sen syövereihin.



Keitto ja läjä

Olen viestinnän ammattilainen, teen asiantuntijatyötä, persoonani on työkaluni. Mietin, mitä uskaltaisin sanoa netissä, etten romuttaisi työminäni uskottavuutta. En halua esittää tai muuntaa totuutta tai suorastaan valehdella.  Ammatillisuuteni karisee, jos tuon yksityisen minäni esiin ja kerron minkä kirjan viimeksi luin (uskomatonta hömppäroskaa), mitä harrastan (huuhaata), mitä musiikkia kuuntelen (ei kovin kulturellia) tai miten vietän vapaa-aikaani (lorvailen tekemättä mitään, käymättä missään). Ja ketä ihmettä kiinnostaa, mitä söin tänään?! (Viime viikon matkallani joka ravintolassa porukat kuvasivat ruoka-annoksiaan, joten kokeilin sitten minäkin. En innostunut.) En halua avautua!

Kun suljen työpaikan oven, en halua olla tunnettu, ammattini enkä varsinkaan firmani edustaja. Haluan olla rauhassa, näkymätön, mukavissa römppävetimissä, oman perheen kesken. En halua nähdä työkavereita, kollegoita tai muita työminään liittyviä henkilöitä. Töissä olen hyvin sosiaalinen, kaikkien kaveri, edustan kunnialla firmaani. Nautin ihmisistä töissä, mutta haluan heistä eroon vapaa-ajallani. En halua yhdistää työminää ja kotiminää. Kauhistun ajatustakin firman järjestämistä työtekijöiden koko perheen tapahtumista. En halua jakaa!

Olen (omasta mielestäni) ihan normaali ja minulla on ihan normaali perhe. Jos olisin somessa (se tarkoittaa tässä sosiaalisia välineitä, kuten Twitter, Facebook ja bloggaaminen), minun pitäisi tehdä se työminällä ja työaiheista eli työajalla, ja siihen minulla ei ole aikaa. En myöskään koe olevani niin mahtava huippuammattilainen, että minulla olisi niin suuria ajatuksia, että jotkut haluaisivat niitä seurata. Ei minulla ole mitään annettavaa!

Siksi some ahdistaa.

Tuubin täydeltä työasiaa

Etsin somesta työhyötyä, en halua viihdyttää itseäni somella. Tässä kuitenkin menee vellit sekaisin, koska Tikkurilan viestintäosasto meni tekemään tämän .

Tulee niin hyvä fiilis ettei edes kademieli vaivaa, vaikka haluasin kovasti olla aivot, jotka tämän keksivät. Haluan siis nostaa framille Youtuben. 

Youtube on varmaankin useimmilla huvikäytössä, mutta minä aloittelen sen hyötykäyttöä. Vastaan firmamme viestinnästä ja juuri tällä hetkellä olen tuottamassa meille uusia nettisivuja, joiden myötä alamme tuottaa myös uudenlaista sisältöä eli videoita. Suunnitelmissa on tuottaa pienet videopätkät meidän eri ammattikuntien työstä (esim. lähihoitajat, psykologit) ja asiakkaidemme (kehitysvammaisia henkilöitä) ajatuksia palveluistamme ja muista kehitysvammaisten henkilöiden elämään liittyvistä jutuista. Haluamme pitää viestintämme piirun verran rouheana, ei suoraan mainostoimiston tuottaman oloisena, joten videot kuvataan ja käsitellään itse. 

Video sopii meidän toimialaan muutenkin hyvin, koska tehtävämme on viestiä moni-ilmeisesti eli siten, että viesti menee perille, vaikka et osaisi lukea, et näe, käytät viittomia tai vaikka kommunikoit kuvien tai symbolien avulla. Mutta vaikka sinulla/asiakkaillasi ei olisi mitään rajoitteita, on ihminen mukavuudenhaluinen ja videon katsominen on helppoa. Asiakasystävällistä siis.

Youtuben yrityskäyttö voisi olla vaikkapa

• käyttöohjeet Fonectan Kuka soittaa
• tuote-esittelyt Will it blend?
• asiantuntemuksen esittelyä jakamalla ilmaista koulutusta Sovelton Heikki B.
• asiakaskokemuksia Kokemuksia NLP-kurssilta
• profiilin kohotusta (vaikkapa Tikkurilan malliin)
• yritysesittely Korvalääkärikeskus Aino
• mainoksetkin voi tietysti julkaista (paras mainos ikinä!) VW The Force
• yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja valistus toimii myös youtuben kautta Poliisi "Kuolema kyydissä"

Jos onnistut tekemään videostasi hauskan tai todella hyödyllisen, voit olla melko varma, että porukat jakavat videotasi eteenpäin. Saat suuremman näkyvyyden asiallesi, kuin mitä mainosrahalla voisi ostaa.

Dropbox - rakastettuni

Dropbox on puolisen vuotta vanha tuttavuus minulle, mutta olen tykästynyt siihen kovasti. Kerrankin värkki, josta on työkäyttöön! Dropbox on tarkoitettu tiedostojen jakamiseen. Tiedostot voivat olla mitä hyvänsä: tekstiä, laskentaa, kuvia.

https://www.dropbox.com/ osoitteesta löydät tämän näpsäkän työkalun. Voit ladata sen kaikkiin koneisiisi. Minulla se on työkoneella ja kotikoneella. Kännykkäänikin sen saisin, mutta en ole sitä vielä sinne ladannut. Näin minulla on aina pääsy tiedostoihini, tapahtui mitä hyvänsä. Vaikka kone hajoaa tai olen jossain vieraalla koneella.

Tiedostot laitetaan nettiin, oman Dropboxisi kansioon, jonka jakamisasetukset voit itse määritellä. Voit tehdä useita kansioita. Voit valita kenelle annat oikeudet lukea ja muokata juuri tuon kansion tiedostoja. Aina kun annat Dropbox-kutsun jollekin (=jaat tiedostosi/kansiosi oikeudet) toiselle käyttäjälle, ansaitset lisää tallennustilaa itsellesi.

Aloitin Dropboxin käytön opiskelussa, kun teimme ryhmätyötä sen kautta. Pääsimme kaikki muokkaamaan samoja alkuperäisiä tiedostoja, eikä meille syntynyt kiusallisia sivuversioita, joita sähköpostia käytettäessä syntyisi.

Nyt otin Dropboxin käyttöön myös työssäni. Minun pitää tehdä tiivistä yhteistyötä ulkoisten toimittajien kanssa ja siirrellä tiedostoja heille edes taas, muokata niitä vuorotellen. Totesin, että helpottaa kummasti hommia, kun he jakavat tiedot omasta dropbox-kansiostaan ja minä pääsen sinne muokkaamaan tiedostoja ihan tuoreeltaan. Näin turha sähköposteilu jää välistä kokonaan pois. Saan tiedon sähköpostiini, kun Dropboxissa on tehty muokkauksia eikä meille synny muita versioita tiedostoista.

Tietoturvan kanssa on oltava tarkkana, että ongelmia ei pääse syntymään. Kaikki Dropboxiin laitetut tiedostot kun fyysisesti ovat internetissä ja vaikka mitään ei pitäisi mennä pieleen, aina jotain voi kuitenkin sattua. Siksi mitään potilasasiaa tai muuta sen tason tietoa emme Dropboxissa käsittele. Käytän sitä tällä hetkellä meidän lehtiemme sivusuunnitelmien ja juttujen statuksien päivittämiseen. Statuksia pitää päivittää vähintään kerran päivässä aina noin kolmen viikon aikana ja siitä aiheutuva sähköpostin määrä olisi ilman Dropboxia järisyttävä - puhumattakaan siitä, että toisessa päässä olisi todennäköisesti aina päivitetty vanhaa versiota. Myös lehteen tulevat kuvat on näppärä siirtää toimituksen ja minun välillä Dropboxin kautta. Työn alla olevan lehden jutut on hyvä koota Dropboxiin, jolloin sekä toimitus että minä näemme mitä on kasassa ja mitä puuttuu ja pääsemme tarvittaessa heti käsiksi juttuihin.

Paras tähän asti löytämäni sometyökalu!

Hiki päässä jälkijunassa

Yritän epätoivoisesti saada teitä muita kiinni, sillä pääsen aloittamaan vasta nyt.  Kaksi viikkoa armotonta iltaan asti raatamista duunissa  ja pieni matka sen kaiken huipennukseksi. Eilen tähän aikaan tulin takaisin Suomeen ja nyt rämmin tässä.

Terveiset siis isolta kirkolta... (täytyy testata kuvan laittamista)

Viikonlopun sain siis viettää lämpimämmässä ilmanalassa. Suunnittelin tutkivani samalla paikallista somekäytöstä, mutta eipä sitä ulospäin näe. Kännykät ei siellä niin paljon olleet käytössä kuin Suomessa, mutta paljon ihmiset kuitenkin kuvasivat erilaisilla pädeillä. Oudon näköistä hommaa muuten, osoitella pädillä museota. Kaipa he sitten saman tien julkaisivat otoksensa.

Alkuun piti varmaan määritellä itselle joku tavoite tälle kurssille. Minulla on kamala kynnys somen käyttöön, sillä en halua avautua, jakaa enkä olla sosiaalinen. Mutta koska muu maailma sitä kovasti haluaa, niin kai siinä joku järki ja hyöty on. Sen älyn haluaisin minäkin löytää.

Toinen tavoite: työssäni minun pitäisi osata hyödyntää somea tosi sujuvasti ja tehokkaasti. Myös sen tehokkaan ja valikoivan somen seuraamisen haluaisin oppia. Eli miten saada aika riittämään seuraamiseen ja miten osata seurata juuri niitä oikeita paikkoja/ihmisiä.