perjantai 26. lokakuuta 2012

Some ahdistus 1

Some ahdistaa koska... 
pelkään, että ammatillisuuteni ja yksityisyyteni voi kadota sen syövereihin.


Keitto ja läjä
Olen viestinnän ammattilainen, teen asiantuntijatyötä, persoonani on työkaluni. Mietin, mitä uskaltaisin sanoa netissä, etten romuttaisi työminäni uskottavuutta. En halua esittää tai muuntaa totuutta tai suorastaan valehdella.  Ammatillisuuteni karisee, jos tuon yksityisen minäni esiin ja kerron minkä kirjan viimeksi luin (uskomatonta hömppäroskaa), mitä harrastan (huuhaata), mitä musiikkia kuuntelen (ei kovin kulturellia) tai miten vietän vapaa-aikaani (lorvailen tekemättä mitään, käymättä missään). Ja ketä ihmettä kiinnostaa, mitä söin tänään?! (Viime viikon matkallani joka ravintolassa porukat kuvasivat ruoka-annoksiaan, joten kokeilin sitten minäkin. En innostunut.) En halua avautua!

Kun suljen työpaikan oven, en halua olla tunnettu, ammattini enkä varsinkaan firmani edustaja. Haluan olla rauhassa, näkymätön, mukavissa römppävetimissä, oman perheen kesken. En halua nähdä työkavereita, kollegoita tai muita työminään liittyviä henkilöitä. Töissä olen hyvin sosiaalinen, kaikkien kaveri, edustan kunnialla firmaani. Nautin ihmisistä töissä, mutta haluan heistä eroon vapaa-ajallani. En halua yhdistää työminää ja kotiminää. Kauhistun ajatustakin firman järjestämistä työtekijöiden koko perheen tapahtumista. En halua jakaa!

Olen (omasta mielestäni) ihan normaali ja minulla on ihan normaali perhe. Jos olisin somessa (se tarkoittaa tässä sosiaalisia välineitä, kuten Twitter, Facebook ja bloggaaminen), minun pitäisi tehdä se työminällä ja työaiheista eli työajalla, ja siihen minulla ei ole aikaa. En myöskään koe olevani niin mahtava huippuammattilainen, että minulla olisi niin suuria ajatuksia, että jotkut haluaisivat niitä seurata. Ei minulla ole mitään annettavaa!

Siksi some ahdistaa.

6 kommenttia:

  1. Hei,

    harvinaisen suoraa puhetta ja mielestäni siksi myös jokseenkin viihteellinen tämä blogisi:) Itse pidän myös koti, työ ja koulujutut jokseenkin erillään jotta minun on mahdollista kekittyä yhteen asiaan sekä myös irtautua yhdestä asiasta tarpeen tullen ja torjun sillä osittain myös tressiä. Zemppiä opiskeluusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin. Juu just näin minäkin tykkään, töissä töitä ja kotona kotijuttuja. Niitä en halua hätiköidysti yhdistää, koska se on sitten lopullista. Hitaan täytyy ensin tuumata.

      Poista
  2. Kirjoitat tärkeästä asiasta ajatuksia herättävästi.

    Some on täynnä valintoja. Jokainen joutuu tykönään päättämään, mitä jakaa ja kenelle vai jakaako mitään.

    Viestinnän ammattilaisen on nykyään vaikea välttää somea. Kun se on oman organisaatiosi markkinointikanava, joudut väkisin sen kanssa tekemisiin. Silloin some-osallisuus on sisällytettävä työaikaan. Jos se ei vielä sinne kuulu, puhu kiivaasti asian puolesta. Some-näkyvyyttä ei voi hoidella vasemmalla kädellä.

    Kukaan ei silti pakota sinua paljastamaan yksityiselämästäsi yhtään enempää kuin itse haluat. Nämä ovat valintoja, joiden äärelle täytyy välillä pysähtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä somea töissä työkaluna vastusta, vaikka siinäkin olen kyllä kuulemma "jarruna", kun muut tuosta vaan aloittaisivat, koska se on teknisesti helppoa. Minusta työsomeen ei mennä soitellen, vaan (kuten Juttuloita-blogiin http://jutuloi.blogspot.fi/ vastasinkin "Some ja yrityksen imago") tarkasti suunnitellen. Motiivi, aika- ja sisällöntuottajaresurssit, aikataulut, tavat, tavoitteet, reunaehdot,tietoturva jne. eli ihan kaikki pitää olla mietitty ja hoidettu kuntoon ennen aloittamista. Ja myös se "entäs jos meneekin pieleen" -skenaario on oltava jotenkin tuumattuna.

      Pitää tuottaa mielenkiintoista ja vastaanottajalle tarpeellista sisältöä. Ei riitä että vaan ollaan olemisen ilosta. Eikä siitä pelkästä hengaamisesta ainakaan mitään hyötyä irti saa. Työssä siis. Yksityisenä henkilönä jollekin varmaan riittää se, että saa olla esillä. Julkistaa ajatuksensa ja tekonsa vaikkei kukaan kuuntelisikaan.

      Eli suunnittelematta someen - vain minun kuolleen ruumini yli.

      Poista
    2. Kirjoitit hyvin antisometuntemuksistasi. Myös minä mietin kovasti someminän yksityisyysrajaa, kuinka paljon avautua ja missä roolissa. En pidä julkisuutta itseisarvona, tunnustaudun avoimesti vanhoilliseksi ja varautuneeksi. Toki mielelläni pidän itseäni ajantasalla, lukemalla hyvää tekstiä esim. blogeissa. Tyhjänpäiväiset jonninjoutavuus/itseänsätyrkyttävät tekstit ohitan poikkeuksetta pikaisesti.

      Mielestäni on hyvä olla kriittinen tässäkin asiassa, mutta kriittisyyden ei tarvitse tarkoittaa täysin "kehityksestä" putoamista, eihän?

      Poista
  3. Aivan, Sari. Jos voisikin vain pudottautua kehityksestä ja vetää viltin korville, ei olisi mitään ongelmaa. Ainakaan sitä ei itse näkisi. Ahdistus tulee siitä, että yrittää pysyä täysillä mukana, muttei ihan varmasti tiedä missä. Sovellusten säännöt muuttuvat ja ympäristön vaatimukset muuttuvat. Hallinta ei ole itsellä.

    Minulta tämä vaatii ankaraa puntarointia ja varpaiden kastelemista varovasti. Toisien sovellusten kohdalla se jää siihen ja tiemme eroavat, mutta toisten kanssa tulen juttuun mainiosti. Mutta kaikki vaativat isosti harkintaa,sillä some on netissä. Siellä ei asioita pysty hallitsemaan samoin kuin jos ne olisivat kotiC:llä.

    Oli miten oli, jatkan tämän louhintaa. Kyllä kai sieltä sepelin joukosta niitä timanttejakin löytyy.

    VastaaPoista